25. päivä marraskuuta 1960 kolme nuorta sisarta, Patria, Minerva ja Maria Teresa Mirabal pahoinpideltiin hengiltä kotimaassaan Dominikaanisessa tasavallassa. He olivat vuotta aiemmin perustamassa ja tukemassa vallankumouksellista vasemmistolaista liikettä, mikä oli maan silloiselle diktaattorille riittävä syy murhaan. Vuosituhannen vaihteesta alkaen tuo nimenomainen ajankohta on julistettu kansainväliseksi päiväksi naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.
Tänäkin vuonna Suomessa on jouduttu seuraamaan, kuinka väkivalta naisia kohtaan jatkuu, sekä kuinka poliittiset päätökset ylläpitävät ja mahdollistavat sitä. Suomi keikkuu jatkuvasti EU:n kärkisijoilla lähes kaikissa naisiin kohdistuvan väkivallan muodoissa. Naisiin kohdistuva väkivalta ei kuitenkaan ole vain yksittäisiä tekoja vaan kokonainen järjestelmä, joka ulottuu yksilön kokemuksista talouspolitiikkaan, työelämään ja globaaleihin konflikteihin. Se ei ala kodin sisäpuolelta eikä pääty sinne.
Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole vain sukupuolikysymys vaan myös luokkakysymys, talouskysymys ja kysymys vallasta. Hallituksen lyhytnäköisten päätösten myötä sosiaali- ja terveysalan järjestöiltä leikataan valtionavustuksia vuosien 2024–2027 aikana yhteensä 140 miljoonaa euroa eli yli kolmasosa nykyisistä avustuksista. Valtio leikkaa sosiaaliturvasta, tukipalveluista ja turvaverkoista ja näin mahdollistaa väkivaltaa sekä vaikeuttaa avun hakemista ja saamista. Viime vuonna oikeistohallitus poisti myös työttömyysturvan ja asumistuen suojaosan, joka vaikuttaa heikentävästi erityisesti osa-aikaisten työntekijöiden – joista kaksi kolmasosaa on naisia– taloudelliseen asemaan.
Talouskuripolitiikka on tietoista väkivallan edesauttamista poliittisen välinpitämättömyyden kautta. Naisiin kohdistuva väkivalta intensifioituu erityisesti kapitalismin kriiseissä, jolloin uusliberaali talouskuri murtaa naisten taloudellista itsenäisyyttä ja lopulta ajaa pääosin naisten tekemän uusintavan työn takaisin kodin piiriin. Julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan heikentäminen lisää väkivaltaa erityisesti perheissä ja kohdistuu täten juuri naisiin.
Viime vuosina turvakotipaikkojen tarve on kasvanut huomattavasti kun asiakasmäärät ovat kasvaneet, mutta rahoitus laahaa pahasti jäljessä. Vuonna 2024 turvakotien asiakkaiden määrä nousi suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin, ja niiden aikuisista asiakkaista 91% oli naisia. Koska turvakodit ovat kroonisesti alirahoitettuja suhteessa tarpeeseen, asiakkaita joudutaan siirtämään säännöllisesti paikasta toiseen tilanpuutteen takia. Pahimmillaan tilanne on Lapissa, jossa tukea tarvitsevia on jouduttu käännyttämään ovelta pois ja ohjaamaan jopa satojen kilometrien päähän.
On kestämätöntä, että lähisuhdeväkivaltaa kokeneet eivät saa tarvitsemaansa tukea kotipaikkakunnallaan. Nykytilanteeseen ei kuitenkaan olla jäämässä, vaan hallituksen leikkaukset sote-järjestöiltä tarkoittavat myös leikkausta ensi- ja turvakodeista. Rahoituksesta leikattaessa on pahimmassa tapauksessa mahdollista, että yli 2500 ihmistä jää ilman apua. Oikeistohallituksen talouskuri johtaa siihen, että nyt jo surkeassa jamassa oleva rahoitus vähenee entisestään ja altistaa yhä useammat naiset väkivallan uhreiksi ilman turvaa.
Naisiin kohdistuva väkivalta ei kuitenkaan rajoitu vain turvakotien kriisiin tai talouskurin aiheuttamiin leikkauksiin, vaan sillä on syvemmät juuret yhteiskunnan rakenteissa. Oman lusikkansa soppaan tuo Euroopassa ja Suomessa voimistuva anti-gender liikehdintä, joka vastustaa sukupuolten tasa-arvoa, naisten oikeuksia ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Transterveydenhuollon heikentäminen on osa institutionaalista väkivaltaa, joka kohdistuu myös naisiin sekä on osa anti-gender liikkeen strategioita. Suomessakin mm. alaikäisten transhoidoista päättävässä asemassa toimii ylilääkäri, joka on toistuvasti ollut mukana kansainvälisissä yhteistyöverkostoissa, joissa edistetään transvihamielistä transihmisten terveydenhuollon rapauttamista. Oikeistopopulistiset, äärioikeistolaiset ja uskonnolliset liikkeet pyrkivät horjuttamaan sukupuolten tasa-arvoa, kaventamaan naisten oikeuksia ja lietsomaan transfobiaa sekä naisvihamielisiä asenteita “perinteisten arvojen” nimissä.
Tämän vuoksi vaadimme tänä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä:
- Turvakotien lukumäärän kaksinkertaistamista nykyisestä ja toiminnan rahoituksen turvaamista
- Rahoitusta matalan kynnyksen tukipalveluihin lähisuhdeväkivaltaa kokeneille
- Sosiaali- ja terveysalan talouskurin perumista
Näiden lisäksi kannustamme jokaista toimimaan sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan tukemalla alan järjestöjä ja pitämään teemaa yllä ympäri vuoden. Suosittelemme jokaiselle esimerkiksi Naisten Linjan kuukausilahjoittajaksi ryhtymistä (https://lahjoita.naistenlinja.fi/b/lahjoitukseni) sekä osallistumista Helsingin kaupungin ja UN Women Suomen järjestämään kynttiläkulkueeseen naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan Esplanadin puistosta huomenna 25.11. kello 17.