Joukko ryhmämme jäseniä vieraili ennen vappua Frankfurtissa paikallisen kommunistiryhmän Aurora Räteaufbaun kutsumana. Vierailun aikana haastattelimme Aurora Räteaufbaun sekä sen osana toimivan vallankumouksellisen naisjärjestön Aurora Frauenratin edustajia keskustellen heidän kanssaan esimerkiksi organisoitumiseen, Palestiinaan ja feminismiin liittyvistä kysymyksistä, sillä koemme, että 2020-luvun kommunistista liikettä rakentaessamme meidän on tärkeää verkostoitua ja vaihtaa ajatuksia muiden poliittisten toimijoiden kanssa.
Ensinnäkin kiitos, että saamme haastatella teitä. Voisitteko aluksi kuvailla ryhmäänne ja sen toimintaa niille suomalaisille, jotka eivät tiedä siitä mitään; mitä heidän tulisi tietää Aurora Räteaufbausta ja Aurora Frauenratista?
Aurora on Frankfurtissa toimiva vallankumouksellinen kommunistinen ryhmä. Asemoidumme osaksi marxilaista perinnettä. Järjestössämme suvaitaan marxilaisuuden erilaisia tulkintoja ja muunnelmia, ja ensisijainen tehtävämme on pohtia, mitä kommunistisen position tulisi tarkoittaa 2000-luvun Euroopassa. Erilaisista näkemyksistä huolimatta säilytämme kuitenkin yhtenäisyyden käytännön politiikassa.
Marxilaisten kesken vallitsee yhteisymmärrys siitä, että useat yhteiskunnalliset ongelmat ja kriisit kumpuavat kapitalismin mekanismeista, minkä vuoksi haluamme kumota sen. Meille tämä merkitsee työläisten vankkaa luokkataistelua kapitalisteja vastaan, tavoitteenamme on luokista vapaa yhteiskunta.
Näemme kuitenkin, että sorron ja epäoikeudenmukaisuuden ei voida katsoa johtuvan pelkästään taloudellisista valtasuhteista. Sen takia uskomme, että sorron erilaisia muotoja on korostettava ja niihin on puututtava sen mukaisesti. Haluamme kuitenkin korostaa sen tärkeyttä, että kaikkien sortoa vastaan käytävien kamppailuiden ytimessä on luokkataistelu, jotta voimme kamppailla tehokkaasti päivittäin kohtaamiamme epäoikeudenmukaisuuksia vastaan.
Auroran osana toimiva Frauenrat (suom. naisten neuvosto) toimii feminististen asioiden parissa työskentelevänä ryhmänä. Se koostuu yksinomaan naisista ja toimii ryhmän ensisijaisena feministisenä elimenä. Vaikka kaikki Auroran toiminta sisältää luonnostaan feministisiä periaatteita, Frauenrat koordinoi erityisesti feministisiin asioihin liittyviä toimia ja tapahtumia. Se toimii myös feministisenä mekanismina ryhmän sisällä ja tarjoaa FLINTA-henkilöille (naiset, lesbot, intersukupuoliset, ei-binääriset, trans- ja sukupuolettomat ihmiset) turvallisen tilan, jossa he voivat käsitellä patriarkaalista väkivaltaa ja siihen liittyviä kysymyksiä; myös silloin, kun se koskee vasemmistopiirien sisällä tapahtuneita asioita.
Meille Saksa näyttäytyy maana, joka on täynnä erilaisia poliittisia ryhmiä ja vasemmistolaisen politiikan suuntauksia. Olisimme kiinnostuneita kuulemaan, miksi päätitte perustaa oman organisaationne ja miten se mielestänne eroaa poliittisesti muista ryhmistä tai suuntauksista. Voitteko nimetä joitakin historiallisia tai nykyisiä poliittisia ilmiöitä, jotka ovat vaikuttaneet teihin tai jotka ovat vaikuttaneet ryhmänne perustamiseen?
Organisaatiomme perustivat poliittisesti aktiiviset toverit, jotka olivat aiemmin mukana autonomisessa toiminnassa, mutta ymmärsivät tarpeen toisenlaisille järjestäytymisen muodoille. Kaiken kaikkiaan havaitsemme eräänlaisen ”punaisen aallon” nousun monissa paikoissa, mikä viittaa uudelleen heränneeseen kiinnostukseen vähemmän horisontaalisesti organisoituneita järjestöjä kohtaan.
Saksassa, seuraten merkittävän historiallisen perinnön omanneen Kommunistisen puolueen kieltämistä, sekä antiautoritaaristen liikkeiden, kuten vuoden 1968 tapahtumien, autonomien ja antifa-liikkeen nousua, voimme havaita aukon vallankumouksellisessa historiassamme. Lisäksi antiautoritaariset liikkeisiin suuntautuneet lähestymistavat vallankumoukselliseen politiikkaan ovat osoittautuneet tietyillä tavoilla rajallisiksi. Jatkuvuuden ja johdonmukaisen perusperiaatteen puuttuminen on johtanut historiallisesti lukuisiin takaiskuihin. Tällä hetkellä postmodernien identiteettipolitiikkaa koskevien ajatusten yleistyminen yhdistettynä organisatorisen kokemuksen puutteeseen, repressioon ja erittäin pirstaleiseen toimintaympäristöön muodostavat meille ensisijaiset haasteet.
Vaikka emme sinänsä vastusta autonomiaa tai liikkeisiin perustuvaa politiikkaa, näemme tarpeen vallankumoukselliselle puolueelle, joka kykenee yhdistämään erilaisia kamppailuja tehokkaalla ja joustavalla tavalla.
Erottelemme itsemme muista vasemmistolaisista järjestöistä sisällöllisellä tasolla harjoittamalla toimintaa, jota ohjaa marxilainen analyysimme eri tilanteista. Käytännön kokemuksiemme kautta arvioimme analyysiemme tehokkuutta ja tarkastelemme yhteiskunnallisia kysymyksiä kokonaisvaltaisesti, minkä vasemmistolainen identiteettipolitiikka usein laiminlyö.
Lisäksi yksittäisten kaupunkien rajat ylittävä ryhmien ja kamppailuiden koordinoiminen ja järjestäytyminen on välttämätöntä. Siksi ylläpidämme yhteyksiä muihin Reinin-Mainin alueen ryhmiin.
Ryhmämme kannalta keskeinen johtopäätös on pitkän aikavälin suunnitelmien ja kampanjoiden kehittäminen jatkuvuuden varmistamiseksi.
Mitkä ovat olleet poliittisen työnne painopisteet ryhmänne julkisen olemassaolon aikana ja kuinka päädyitte valitsemaan nämä teemat? Miten nämä ovat toimineet yhdessä järjestönne rakentamistyön kanssa?
Osallistumme erilaisiin poliittisiin projekteihin ja aktivismin eri muotoihin. Keskitymme ensisijaisesti tärkeisiin poliittisen kamppailun päiviin, kuten vappuun ja 8. maaliskuuta järjestettävään kansainväliseen naistenpäivään. Lisäksi osallistumme aktiivisesti antifasistiseen toimintaan. Ryhmän toiminnan kulmakivenä toimii oma poliittinen tilamme; paikka, jossa järjestämme ja isännöimme julkisia tapahtumia, keskusteluja sekä muuta vastaavaa.
Lisäksi pyrimme muotoilemaan selkeitä poliittisia kantoja ja kehittämään teorioita, sekä arvioimaan niitä käytännön soveltamisen kautta päivittäisessä työssämme. Tämän helpottamiseksi ylläpidämme verkkosivustoa gegenmacht.info, jossa julkaisemme tietoa tulevista tapahtumista, teemme haastatteluita ja jaamme tekstejä eri aiheista.
Ryhmällämme on kuitenkin ollut myös joitakin käytännön toimintatapoja, jotka eivät varsinaisesti kuulu perinteisiin politiikan osa-alueisiin. Järjestimme esimerkiksi pienimuotoisen tulva-avustuskampanjan Rheinland-Pfalzin vahinkoalueille.
Joka tapauksessa suuremman organisaation puuttuminen estää meitä menestymästä kaikilla keskeisillä alueilla. Olemme tällä hetkellä vahvoja kaduilla, mutta yhteytemme esimerkiksi työtaisteluihin tai naapurustoihin on ainoastaan valikoiva.
Meille, jotka olemme seuranneet Saksan politiikkaa vasemmistolaisesta perspektiivistä, Saksan poliittinen tilanne näyttää jokseenkin synkältä, mutta sitä on myös pidetty perinteisesti inspiroivana elinvoimaisen antifasistisen liikkeen ja vilkkaiden poliittisten alakulttuurien vuoksi. Pääsemme kuitenkin kuulemaan vain harvoin syvällisempää ja analyyttista näkökulmaa saksalaisen yhteiskunnan asioihin. Mitkä ovat ryhmienne näkökulmasta saksalaisen yhteiskunnan ajankohtaiset haasteet tai meneillään olevat kamppailut, ja näettekö, että ne liittyvät globaalisti kamppailuihin, joita käydään parhaillaan Euroopassa ja erityisesti sen ulkopuolella?
Monien Euroopan maiden tavoin myös Saksassa on meneillään merkittävä poliittinen siirtymä oikealle. Nykyistä muka sosiaaliliberaalivihreää hallitusta arvostellaan laajalti, sillä se pahentaa monia sosiaalisia ongelmia ja edistää samalla huomattavaa Saksan asevarusteluohjelmaa. Sen sijaan protofasistinen AfD nauttii huomattavaa suosiota erityisesti Itä-Saksan osavaltioissa. Lisäksi vasemmistopuolue hajaantui hiljattain jakautuen sosiaalikonservatiiviseen ja liberaaliin ryhmään. Kaiken kaikkiaan nykytilanne vaikuttaa kaikkea muuta kuin optimistiselta.
Varovaiselle optimismille on kuitenkin joitakin perusteita. Kapitalismin kriisi ja inflaatio ovat lisänneet ammattiyhdistysliikkeen taistelutahtoa, minkä johdosta se kykeni saavuttamaan tiettyjä tavoitteitaan viime vuoden aikana. Lisäksi 35-tuntisesta työviikosta käytävät keskustelut ovat lupaavia ja viestivät irtautumisesta aiemmasta stagnaatiosta.
Maanviljelijöiden mielenosoituksiin sekä hallituksen COVID-19- ja sotapolitiikkaa vastaan suunnattuihin mielenosoituksiin on kuitenkin usein soluttautunut (ääri)oikeistolaisia elementtejä. Vasemmistolaisten toimijoiden järjestäytymisen puute ja riittämätön reagointi ovat asettuneet tehokkaan poliittisen toiminnan esteiksi. Huolimatta toiveista kriisiä ja inflaatiota vastustavien mielenosoitusten ”kuumasta syksystä”, tällainen liike ei valitettavasti ole toteutunut monilla alueilla, vaan se on jäänyt lähinnä vasemmiston haaveeksi.
Kuvailette Aurora Frauenratia vallankumoukselliseksi naisten organisaatioksi. Voisitteko selittää meille, mitä tämä termi merkitsee teille ja millaisena näette vallankumouksellisen naisten organisaation roolin nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä?
Tiedostamme vallankumouksellisen naisten organisaation välttämättömyyden nykyisessä poliittisessa tilanteessa.
Yhteiskunnallisesti on tapahtunut selvä siirtymä oikealle, johon liittyy yhä taantumuksellisempi kuva naisista.
FLINTA-ihmisiin (naiset, lesbot, intersukupuoliset, ei-binääriset, trans- ja sukupuolettomat ihmiset) kohdistuvan perheväkivallan ja naisten murhien määrä kasvaa tasaisesti. Lisäksi perusterveydenhuollon saatavuutta ja oikeutta ruumiilliseen itsemääräämisoikeuteen rajoitetaan yhä enemmän, mistä Saksan aborttilait toimivat esimerkkinä. Lisäksi FLINTA-ihmiset kohtaavat rakenteellista syrjintää työmarkkinoilla, mikä ilmenee esimerkiksi naisten turvakotien rahoituksen viimeaikaisissa leikkauksissa.
Vallitseva järjestelmä ei kykene turvaamaan etujamme, joten meidän on pakko ottaa asiat omiin käsiimme. Vallankumouksellisena naisjärjestönä tehtävämme on puolustaa yhdessä kaikkien FLINTA-ihmisten oikeuksia ja ryhtyä päättäväisiin toimiin.
Naisten kamppailu on sekä kansainvälistä että välttämätöntä. Poliittinen työmme on monipuolista, olipa kyse sitten Frankfurtin yliopistollisen sairaalan lakkoilevien työntekijöiden tukemisesta, naisten murhien torjunnasta tai käytännön avun antamisesta seksuaalisesta väkivallasta selviytyneille. Tällä hetkellä teemme yhteistyötä muiden internationalististen ja feminististen ryhmien kanssa keskeisinä feministisinä toimintapäivinä, kuten turvallisen abortin päivänä, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä ja maaliskuun 8. päivänä. Näissä yhteyksissä mobilisoimme vihamme kaduille ja kiinnitämme yhteiskunnallista huomiota näihin polttaviin kysymyksiin. Pelkkä mobilisoiminen ei kuitenkaan riitä, olemme myös sitoutuneet voimaannuttamaan FLINTA-ihmisiä vastustamaan sortoa. Tätä varten tarjoamme kouluttautumismahdollisuuksia tietoisuuden lisäämiseksi rakenteellisesta patriarkaalisesta väkivallasta, minkä lisäksi olemme perustamassa verkostoa feminististä itsepuolustusta varten.
Lisäksi näemme, että vasemmistopiireissä tarvitaan feminististä korjausliikettä ja FLINTA-ihmisille kohdennettujen turvallisten tilojen tarjoamista. Patriarkaaliset ideologiat läpäisevät kaikki piirit, myös vasemmiston toimintaympäristöt. Näin ollen on ratkaisevan tärkeää, että meillä on foorumi, jossa kykenemme käsittelemään riveissämme tapahtuvaa patriarkaalista käyttäytymistä ja suunnittelemaan korjaavia toimenpiteitä. Tavoitteenamme on antaa kaikille tovereille mahdollisuus kehittyä kommunistisiksi yksilöiksi kasvattaen heidän vallankumouksellista tietoisuuttaan. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin voimakasta solidaarisuuden, kritiikin ja itsekritiikin kulttuurin vaalimista, mihin feministisessä mielessä kuuluu myös feministinen korjausliike.
Aurora Frauenrat on järjestänyt keskusteluja sosiaalisesta uusintamisesta. Voisitteko kertoa meille, millaisia ne ovat olleet ja mikä on ollut poliittinen perspektiivinne teemaan liittyen?
Tosiaan, tasa-arvoisen hoitotyön päivän ja maaliskuun kahdeksannen päivän yhteydessä keskityimme hoivatyöhön ja globaaleihin hoitoketjuihin. Mitä saimme aikaan?
Maaliskuun kahdeksantena päivänä tavoitteenamme oli nostaa hoivatyö kansainväliseksi huolenaiheeksi koko yhteiskunnassa. Pyrimme vahvistamaan hoivatyötä tekevien – tai uusintavalla sektorilla yleisesti työskentelevien – ääniä ja rikastuttamaan heidän näkökulmiaan. Tätä varten haastattelimme seitsemää naista, jotka edustivat tämän alan eri osa-alueita. Haastattelujen avulla valotimme sairaanhoitajan, äidin, kätilön, opettajan, vanhustenhoitajan, sosiaalityöntekijän ja hoitotutkimukseen erikoistuneen professorin kokemuksia.
Valottaaksemme Saksan hoivajärjestelyjen maailmanlaajuisia vaikutuksia järjestimme tasa-arvoisen hoivan päivänä elokuvanäytöksen. Tavoitteenamme oli havainnollistaa, miten globaalit hoitoketjut häiritsevät perheitä globaalissa etelässä ja aiheuttavat siellä merkittäviä hoitovajeita. Lisäksi korostimme hoivatyötä tekevien työntekijöiden surkeita työoloja ja matalia palkkoja. Kattavan kontekstin luomiseksi alustimme elokuvaa esitelmällä, jossa alan arvostettu tutkija, professori Helma Lutz esitteli globaaleja hoitoketjuja.
Tämän jälkeen julkaisimme hoiva-alalla työskentelevien henkilöiden haastattelut verkkosivustollamme gegenmacht.info. Lisäksi maaliskuun kahdeksantena päivänä lisäsimme tietoisuutta teemasta puheilla naistenpäivän mielenosoituksessa, jonka järjestämiseen osallistuimme aktiivisesti.
Seuraavaksi siirrymme hoivapainotteisuuden perusteluihin:
Hoivatyö on olennainen osa inhimillistä ja sosiaalista olemassaoloa, mihin jokainen yksilö jossain vaiheessa elämäänsä tukeutuu. Se on välttämätöntä minkä tahansa yhteiskunnan toiminnalle; lapset tarvitsevat hoivaa, kuten myös sairaat ja vanhukset. Maailmanlaajuisesti hoivatyöstä vastaavat kuitenkin pääasiassa FLINTA-ihmiset. FLINTA-ihmiset käyttävät keskimäärin neljä tuntia päivässä hoivatyöhön palkkatyönsä ohella, kun taas miehet käyttävät alle puolet tästä ajasta. Valitettavasti siivouksen, ruoanlaiton, lastenhoidon ja vanhustenhoidon kaltaiset tehtävät luokitellaan yhteiskunnallisessa keskustelussa usein ”naisten töiksi”. Palkkatyön ja hoivavastuun kaksoiskuorma rasittaa FLINTA-ihmisiä suunnattomasti, ja tätä rasitusta pahentavat hoiva-alan usein puutteelliset työolot ja niukat palkat.
Lisäksi sillä, miten hoiva järjestetään Saksassa, on kansainvälisiä vaikutuksia. Varakkaat perheet, jotka haluavat vapautua hoivavelvoitteista, palkkaavat usein Itä-Euroopasta ja globaalista etelästä tulevia naisia. Nämä naiset työskentelevät usein ilman työsopimuksia tai sosiaaliturvaa ja joutuvat kärsimään hyväksikäytöstä ala-arvoisissa työoloissa laajalle levinneen rasismin keskellä.
Näin ollen tietyt ryhmät välttävät kapitalistisessa järjestelmässä hoivavelvoitteensa kokonaan. Tällaisia ovat pääasiassa miehet ja etenkin varakkaat miehet, mutta usein myös varakkaat valkoiset naiset, joilla on varaa ulkoistaa hoivatyönsä. Paradoksaalista kyllä, juuri nämä yksilöt muovaavat hoitoa koskevaa keskustelua. Kysymme harvoin ympärivuorokautisena hoitajana toimivalta: ”Mikä on sosiaalisesti oikeudenmukaista hoivatyötä? Mitkä ovat toiveesi ja tarpeesi?” Tällainen vuoropuhelu on kuitenkin välttämätöntä, jotta voimme yhdessä määritellä mielekkään hoivatyön raamit.
Kun lukee nettisivuiltanne löytyvää Aurora Räteaufbaun manifestia tai perustamistekstiä, erilaiset poliittiset suuntaukset tuntuvat sekoittuvan siinä kauttaaltaan. Miten kuvailisitte ryhmäänne ideologisesti/poliittisesti ja millaisena hahmotatte kommunistisen politiikan 2020-luvulla?
Perustamisvaiheessa Aurora liittyi ensisijaisesti ajatukseen järjestäytyä vakavammin otettavasti kommunisteina. Pyrimme palauttamaan luokkataistelun, internationalismin ja vallankumouksen keskeiset periaatteet asialistalle. Tavoitteenamme oli siirtyä pois uuvuttavista itsekeskeisistä keskusteluista, ja meillä oli idealistinen pyrkimys kutsua kaikki pragmaattiset toverit saman pöydän ääreen.
Suuri osa tästä alkuperäisestä visiosta ei kuitenkaan toteutunut odotetulla tavalla. Varhaiset poliittisen toiminnan ensiaskeleet osoittivat nopeasti, että meidän oli vahvistettava ideologista kantaamme ja organisaatiorakennettamme.
Manifesti oli yksi keskustelun ensimmäisistä virstanpylväistä, ja sittemmin se on korvattu Revolutionärer Aufbaun poliittisella ohjelmalla. Ohjelmassa on nähtävissä selkeä kehitys – olemme päässeet yli tietyistä järjestömme alkuvaikeuksista.
Silti meidän on edelleen vaikea luokitella itseämme selkeästi myös siksi, että olemme vakuuttuneita siitä, ettei 2000-luvun Euroopassa ole olemassa valmista toimintasuunnitelmaa kommunistiselle puolueelle.
Perustitte suunnilleen vuosi sitten Revolutionärer Aufbau Rhein-Mainin yhdessä Mainzin ja Darmstadtin kommunististen ryhmien kanssa. Mistä tarve verkostoitua alueen muiden ryhmien kanssa kumpusi ja onko siitä ollut hyötyä alueen kommunistiselle liikkeelle? Millaista yhteistyötä teette sen lisäksi muiden poliittisten toimijoiden kanssa, kansainvälisesti tai Saksassa?
Reinin-Mainin verkosto on yksi merkittävimmistä hankkeistamme. Kolmen kaupungin läheisen sijainnin takia samoihin aikoihin perustetut ryhmämme saivat nopeasti vaikutusvaltaa ja laajenivat sekä organisatorisen kapasiteetin että käytännön vaikuttavuuden osalta.
Kommunisteina velvollisuutenamme on tavoitella kehittyneempää järjestäytymismuotoa ja edistää sen rakentamista. Tällä hetkellä näemme Saksassa lukuisia vakuuttavia ryhmiä, joilla on samanlainen tavoite. Jotkut niistä ovat vasta syntymässä, kun taas toiset ovat jo vakiintuneita, mutta edelleen elinvoimaisia ja dynaamisia.
Missioomme kuuluu paikallisen osaamisen kartuttaminen, tovereiden rohkaiseminen kamppailuihin ja valtakunnallisen järjestön perustamiseen tähtäävän pohjatyön tekeminen.
Kamppailumme on pohjimmiltaan internationalistista. Ryhmällämme oli jaettu yhteisökeskus turkkilaisten tovereiden kanssa, meillä oli kunnia toivottaa zapatistit tervetulleiksi Frankfurtiin, olemme tukeneet kurdien mielenosoituksia ja luennoineet Filippiinien sekä Kolumbian vallankumouksellisesta taistelusta.
Viimeisen puolen vuoden ajan Israel on toteuttanut kansanmurhaa Gazassa ja kiihdyttänyt sortotoimia miehitetyllä Länsirannalla. Ryhmänne julkaisi äskettäin teesejä aiheesta, jota Saksassa kutsutaan yleensä Lähi-idän konfliktiksi. Miksi katsoitte tärkeäksi julkaista nämä teesit juuri nyt ja millaisiin johtopäätöksiin päädyitte niitä työstäessänne? Kuinka helppo tai vaikea prosessi oli, ja miten selvisitte siitä?
Ensinnäkin näiden teesien laatiminen asetti meille merkittäviä haasteita. Ryhmämme sisällä on laaja kirjo erilaisia mielipiteitä ja jäsenillä on tietoa aiheesta vaihtelevasti, mikä vaikeuttaa pyrkimyksiä muodostaa yhteinen kanta. Sisäisten keskustelujen monimutkaisuutta lisäsi vielä vasemmistopiirien keskuudessa vallitseva kysymykseen liittyvä vihamielisyys ja epäluottamus.
Saksalainen vasemmisto on asettunut vuosikymmenien ajan yksiselitteisesti Israelin puolelle tai jopa omaksunut Yhdysvaltojen ja Naton politiikan tukemisen kaltaisia äärimmäisempiä kantoja. Antideutsche-liikkeen koko historian läpikäyminen ei ole tässä yhteydessä kuitenkaan tarkoituksenmukaista. Tämä dynamiikka tekee Saksasta toisinaan epäsuotuisan ympäristön internationalistiselle politiikalle.
Strategista asemoitumistamme ohjasi kaksi päätavoitetta. Ensinnäkin halusimme omaksua selkeän kannan konfliktiin ja sionistiseen projektiin puolustamalla selkeästi Palestiinaa tukevaa positiota erityisesti Saksan kontekstissa.
Halusimme kuitenkin myös ottaa kriittisen kannan Hamasiin – erityisesti kansainvälisessä kontekstissa – mikä mielestämme puuttuu joistakin keskusteluista. Emme halua ymmärtää tätä palestiinalaisten taistelua kohtaan osoittamamme solidaarisuuden hylkäämisenä, mutta haluamme myös osoittaa selvästi, missä kohtaa luokkanäkökulman hylkäävät porvarilliset ja/tai islamistiset kannat johtavat taantumukselliseen umpikujaan. Tästä syystä vuoden 1979 Iranin vallankumouksesta saadut kokemukset olivat hyödyllisiä. Sanoisimme, että prosessi on ollut onnistunut useimmista näkökulmista tarkasteltuna.